John Pavlovitz, pastori Pohjois-Karoliina, USA
Eikö olekin tympeää olla häviäjien joukoissa?
Näen pakokauhuisen ilmeen kasvoillasi. Tiedän kuinka vapiset katsoessasi kutistuvia jäsenyys- ja osallistumistilastoja. Näen miten koetat keksiä viimehetken keinoja tavoittaa niitä, jotka ovat jo jättämässä sinut ja teet tutkimuksia jäsenkadosta. Näen myös kuinka koetat takertua pienenevään uskollisten laumaan.
Ehkä ajattelet tietäväsi miksi ihmiset lähtevät - en kuitenkaan usko etä oikeasti ymmärrät. Syynä ei ole maallistunut yhteiskunta ja ihmiset, jotka eivät muka arvosta hengellisyyttä ja kuuntele Jumalan ääntä jahdatessaan rahaa, seksiä ja materiaa.
Ehkä ajattelet, että homot, muslimit, ateistit ja rokkarit ovat niin sotkeneet moraalin, että kaikki luopuvat uskostaan.
Nuo eivät syitä miksi ihmiset jättävät kirkon.
Sinä itse olet ongelma.
1. Se mitä tarjoat meille sunnuntaiksi on aneemista.
[Suomessa musiikki voi olla tasokasta ja messu huolellisesti toimitettu, saarna hyvin valmisteltu. USAssa käytetään monia keinoja ihmisen viihdyttämiseen].
Mitä sitten tehdäänkin se on pikkusievää koristeellista rihkamaa, jolla on vähän tekemistä sen kanssa, mitä ihmisten arkielämässä oikeasti tapahtuu. Se mikä ei kosketa omaa elämää on yhdentekevää. Mikä on sunnuntain anti sille kamppailulle mikä tulee vastaan tiistaina iltapäivällä tai torstai-iltana, kun me ihmiset tuskaisesti taistelemme elämämme juoksuhaudoissa.
Parempaa viihdettä ja ajanvietettä löytyy runsaasti mistä tahansa. Emme tarvitse jotain kristillistä performanssia vaan jotakin antaa tilaa ja syvyyttä ja rikastaa vuorovaikutusta. Saarnan pitää olla herättävä eikä nukuttava.
2. Puhut meille vierasta kieltä.
Kirkko, sinä puhut meille paljon mutta vierasta kieltä, joka tuntuu suorastaan kuolleelta kieleltä. Sinun pölyiset sanasi eivät merkitse meille mitään emmekä löydä niille vastinetta elämästämme. Kovaäänisen käyttäminen että tulisit kuulluksi ei ole vastaus. Uskonnolliset käsitteet, joilla liikutettiin sydämiä vielä 20 vuotta sitten, eivät sano meille mitään.
Hengellisen sisäpiiri jargon lohduttaa ja luo turvaa nopeasti muuttuvassa maailmassa, mutta vakuutan sinulle, että siihen turvautuminen on vain henkistä laiskuutta ja varmin keino karkottaa katujen ja ostoskeskusten kansa. Meille sinun pitää puhua kielellä, jota ymmärrämme. Liturgisten kermakakkujen takana on viesti, joka pitää jakaa, mutta me emme sitä kuule.
Ihmisiä ei kiinnosta liturgiikka eikä teologiakaan. Puhu meille ilosta, rakkaudesta, kuolemasta, anteeksiannosta ja rauhasta ja siitä miten Jumala on tässä kaikessa mukana. Ja me emme voi lakata kuuntelemasta!
3. Visiosi ei kanna edes kirkon ovelle asti.
Kiinteistösi ovat upeassa kunnossa ja lattiat loistavat puhtauttaan. Tarjoat jotain kaikille ikäryhmille ja kaikkia tarpeita on ajateltu. Jopa niin paljon, että seurakuntasi tekevät alijäämiä. Onko kuitekin käynyt niin, että odotat ihmisten aina tulevan sinun luoksesi sen sijaan että yrittäisit kohdata ihmiset siellä missä he ovat?
Eikö sinun olisi joskus aivan yksinkertaista astua ulos ovestasi lähiöihin ja lähteä ilman ennakkoarvostuksia katsomaan mitä ympärilläsi tapahtuu ja miten kauniilla tavalla Jumala joka hetki tekee työtään maailmassa? Sinä sen sijaan olet halunnut tuotteistaa oman Jeesuksesi ja haluat että koko syntislauma tulee juuri sinun ovellesi.
Sinun lähetyskenttäsi alkaa muutaman metrin päässä oveltasi etkä edes tajua sitä! Haluatko ihan oikeasti tavoittaa puuttuvat ihmiset?
4. Täytyykö sinun taistella kaikki väärät taistelut?
Kyllä, meille on tullut selväksi että sinä haluat taistella paremman maailman puolesta. Aktivismisi on kuitenkin niin pientä ja sievää silloinkin kun sen tärkeää. Sinun on niin paljon helpompi ummistaa silmäsi todelliselta maailmalta, jossa ihmiset elävät? Järjestät puuhaa uskollistesi joukolle, jotta he tuntisivat itsensä hyväntekijöiksi.
Siintä maailmassa eletään verenmaku suussa, taistellaan vallasta. Maailmaamme hallitsevat köyhyys, sorto, väkivalta, kiihkoilu sekä ihmisten henkinen ja fyysinen nälkä kaiken tämän sekasorron keskellä. Silloin maailman kamppailut aallot käyvät portaillesi, oletkin äkkiä hirvittävän ja pelottavan hiljaa. Haluaisimme, että lähtisit kanssamme niihin taisteluihin, joiden keskellä me elämme - pelkojemme keskelle. Et voi esiintyä rauhantekijänä kauhistuttavien vääryyksien keskellä, että julistaa sotaa triviaaleista asioista, jos haluat olla uskottava. Sinun on otettava tämä maailma ja sen ihmiset todesta.
5. Rakkaus, jota julistat ei ole aito asia.
Sinä puhut kaiken aikaa rakkaudesta, mutta haihtuuko kaikki puhe ilmaan kun tosi on kysymyksessä. Se mitä kutsut rakkaudeksi osoittautuu valikoivaksi ja kapeaksi todellisuudeksi, jonka on ajateltu koskettavan pientä sisäpiiriä, jos sitäkään.
"Tule sellaisena kuin olet" on jo aika loppuun käytetty mainoslauseesi. Me olemme havainneet, että kun tulemme ovellesi sellaisina kuin olemme, että onkin joitain lisäehtoja. Jeesus kyllä vietti aikaa prostituoitujen, syrjäytymisvaarassa olevien ja rötöstelijöiden kanssa, mutta sinä käännät katseesi pois päin ja panet seurakuntamestarin ohjaamaan heidät pois, jos he tulevat luoksesi.
Kirkko hyvä, rakastatko meitä silloinkin kun ajatuksemme eivät sovi opillisiin ja teologisiin lokeroihisi. Meistä ei tunnu siltä että rakastaisit.
Rakastatko myös meitä jotka kiroilemme, ryyppäämme, otamme tatuointeja ja äänestämme perussuomalaisia?
Rakastatko myös meitä, jotka emme ole varmoja mitä tarkoitamme rakkaudella, avioliitolla tai emme tiedä mitä neitseellinen syntymä, taivas ja kadotus tarkoittavat. Vaivautuneisuutesi kertoo että et rakasta.
Meistä Jeesus näyttää rakkauden ruumiillistumalta, mutta sinä et näytä lainkaan häneltä.
Tässäpä sinulle syitä, kirkko, miksi olemme jättämässä sinut.
Voit tulla todella vihaiseksi, keksiä kaikenlaisia puolusteluja ja selityksiä, mutta toivomme että et tekisi sitä. Me haluamme vain, että mietit näitä asioita. Sillä oletko oikeassa ei ole merkitystä - tässä asiassa vain se merkitsee miltä meistä näyttää.
Me olemme lähdössä pettyneinä pois
Me toivoisimme, että olisit kiinnostunut meistä
Haluaisimme että kuulisit mitä sanottavaa meillä on
Näytä meille todellinen rakkaus ja Jumala.
Kirkko, sinun täytyy antaa minulle jokin syy jäädä!
Ai kysymys ei ole sinusta vaan vika on minussa?
Siltä se usein kuulostaa, Kirkko.
Yritin avata sydämeni sinulle, tuhansien muiden täällä taivaltaa tekevien kanssa, kertoakseni mitä vahinkoa olet tehnyt ja mieten tuskalliset ovat jäljet toiminnastasi. Mutta ongelma ei ole sinussa?
(Mutta silti välillämme on ongelma?)
Olen koettanut sanoa, että en ymmärrä mitä puheet Karitsan verestä ja Kristuksen morsiamista tarkoittavat. Vastaukseksi saan raamatunlauseita ilman selityksiä ja vastauksen että meidän pitää pysyä raamatullisina uskollisina tunnustukselle (mikä lie sekin on).
Tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi kun en hallitse näitä kielipelejä ja ymmärrä niiden tarkoitusta - ja sekö on tarkotuskin, että tunnen olevani "vailla pelastuksen armoa" ja "synnin vallassa"?
Kun tulen luoksesi tunnen että minut tehdään naurunalaiseksi, minua nöytyytetään toivottomana ulkopuolisena ja minua katsotaan vinoon kun kuulu sisäpiireihin tai edes tiedä mitä ne ovat.
Jos en onnistu käyttäytymään toivotulla tavalla löytyy nopeasti leima joka käyttöön: syntinen, moraaliton, kevytmielinen, itsekäs, tietämätön tai vääräoppinen.
Ehkä olet oikeassa kirkko - ehkä minä olen se ongelma?
Ehkä kysymys tosiaan on minusta - mutta en todellakaan voi olla muuta kuin oma itseni juuri nyt. En oikeastaan voi tulla luokseni muuna kuin mikä olen ja toivoin että se sopisi myös sinulle lähtökohdaksi. Taisin olla väärässä.
Tässä minä kuitenkin olen omana rähjäisenä itsenäni. Olen mokaillut, loukannut toisia,, ihanteeni kadottanut, epäilysten keskellä, pökerryksissä maailman ja oman elämän muutoksessa ja ajattelin, että sinä voisit jakaa minulle siitä hellittämättömätöntä ja laskelmoimatonta rakkautta, jota Jeesus tuli tuomaan maailmaan - että edes vilaus siitä tulisi todelliseksi.
Minä tiedän miten inhoat sanaa suvaitsevaisuus, mutta sitä sinun nyt pitäisi osoittaa minua kohtaan, kun en ole onnistunut täyttämään sinun mittaasi. Sinun pitäisi jopa rohkaista meitä oman olemassaolomme epäilijöitä jäämään.
Me olemme nähneet niin monesti, että meidän roolimme olla pelinappula kirkkopoliittisessa kamppailussa jonkun ohjelman ajamiseksi, jonkun näkökannan puolustamiseksi tai välineenä kun joku edistää kirkollista tai akateemista uraansa.
Me haluamme olla muutakin kuin numeroita tilastoissa, facebook-tykkääjiä tai vastaajia kirkon tutkimuslaitoksen kyselyissä. Me olemme muutakin kuin virsikirjojen jakajia, kahvin keittäjiä, tekstinlukijoita, jotka lakkaavat olemasta merkittäviä ovella suoritetun kättelyn jälkeen.
Meille riittää saarnaaminen, evankelioiminen (vaikka sitä ei paljon tapahdukaan, arvioiminen, strategioiminen, segmentointi ja kohderyhmäajattelu.
ihan yksinkertaisesti vain,
kuuntele meitä...
...vaikka me olemmekin se ongelma.
Vaikka me olemme syntisiä naisia, epäileviä tuomaita, kapinallisia tuhlaajapoikia tai pahojen henkien vallassa olevia, emme voi juuri nyt olla mitään muuta parempaa. Jos meillä on sinulle merkitystä, tästä on lähdettävä liikkeelle. Juuri me tarvitsemme nyt kirkon joka on tarpeeksi laaja - jossa on seinät avaralla ja katto korkealla - kirkon joka on niin kovanaamainen ettei säikähdä meidän rumaa elämäämme ja joka pystyy osoittamaan että hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme - monin tavoin epätäydellisinä.
Kyllä meidän ihmiset panemme toivomme ja joskus uskommekin Jumalaan, suuri, totuudellinen, vahva ja rakastava niin että hän on kuin ilma jota hengitämme, josta saamme voimaa. Nyt vain tuntuu, että sitä uskoa ja toivoa on enemmän tarjolla muualla kuin sinulla, kirkko.
Olemme kyllä kuulleet että kerrot tekeväsi juuri tätä ja että välität meistä ja rakastat. Meistä kuitenkin se mitä kutsut välittämiseksi tuntee enemmän poissaololta ja vaikenemiselta.
Jos joku kertoo olevansa pettynyt, asiaa ei todellakaan auta jos kerrot hänelle että on väärin olla pettynyt.
Haluatko todellakin pysyä ylhäisessä yksinäisyydessäsi?
Jos joku kertoo että hänen sydämensä on särkynyt, ei asiaa todellakaan auta todeta ettei siihen ole mitään syytä.
Se vuorovaikutuksesta.
Jos joku kertoo kaipaavansa myötätuntoa, vuorovaikutusta ja pikkuisen aitoutta, ei hänelle todellakaan kannata alkaa kertoa miten pitäisi ajatella.
Se on sama kuin heittäisi hänet ulos ovesta ja antaisi porttikiellon.
Kyllä Kirkko, sinä varmaankin olet monessa asiassa oikeassa ja me olemme täysin väärässä, pikkumielisiä, itsekeskeisiä, maallistuneita, tekopyhiä, ylikriittisiä ja - syntisiä. Silti juuri me olemme niitä, jotka etsivät paikkaa, johon kuulua ja jossa voimme tuntea yhteyden elävään Jumalaan.
Sinulle, kirkko, on mahdollista näyttää meille tie tuon Jumalan luo.
Vaikka minä olisin se ongelmatapaus, sinun kirkko, pitäisi olla etsimässä minua kuin hyvä paimen.
Jumalan rakkauden tähden, tee se!
Alkuperäinen blogikirjoitus: Dear Church, Here's Why People Are Really Leaving You. John Pavlovitz.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti