Peräti hämmentyneenä, tuskastuneena, turhautuneena ja väsyneenä olen seurannut kirkossa käynnissä olevaa keskustelua homojen asemasta ja homoliitoista. Tästä yhdestä kysymyksestä on vääristyneellä tavalla tullut mittari sille, mitä kristilliset arvot tarkoittavat. Aivan riippumatta opillisista kannoista, kristilliset arvot ja niiden pohjalta syntynyt sydämen sivistys ovat opastaneet ihmisiä ymmärtämään ja tukemaan "erilaisia" ihmisiä. Ei samaa sukupuolta olevien ihmisten vihkiminen avioliittoon, ole rakkauden toteutumiselle mikään mittari. Samoin toisaalta rakkaudettomuuden ja tuomitsevan ilmapiirin sietäminen kirkossa on johtanut siihen, että nyt kivetkin huutavat kun Jeesuksen omat eivät kykene rakkauden tekoihin. Olen taipuvainen ajattelemaan, että vaatimus samaa sukupuolta olevien vihkimisestä ei olisi laisinkaan niin ehdoton, jos olisimme aidosti pystyneet seurakunnissamme rakkaudellisesti kohtaamaan ja sulauttamaan erilaisuutta.
Yritykset leimata toiset liberaaleiksi ja luopioiksi ja toiset tunteettomiksi konservatiiveiksi ovat kohtuuttomia. Kumpikin puolue tuottaa pahaa hedelmää ja antaa maailmalle väärän todistuksen Mestarista.
Saakoon synteesi teesien muodon. Tämä on prosessikirjoittamista: jos joku sattumalta lukee tämän ja haluaa kommentoida, lupaan parantaa tekstiä sitä mukaa kuin ymmärrystä annetaan. Siispä ehdotus siitä, miten kirkossa kohdattaisiin homoseksuaalisuus (tai joku muu perinteiseen pirtaan sopimaton asia).
1. Kristillisen kirkon olemassaolon on perustuttava Jumalan Sanaan, joka löytyy Raamatusta.
Kirkko pitää esillä Jumalan Sanaa kokonaisena lisäämättä ja poistamatta siitä mitään. "Sun Sanas olkoon ainoa tien viittaajani matkalla"
2. Pyhä Henki tekee kristitylle eri tilanteissa ja eri aikoina Sanan eläväksi. Jumalan ilmoitus on jatkuvaa, mutta Sanaan perustuvaa.
Kristinusko on säilynyt vuosituhannet siksi, että Pyhä Henki todistaa sisimmässämme ja synnyttää uskon. Pyhän Hengen työtä ei saa ulkopuolelta pyrkiä mestaroimaan vaan Sana ja Pyhä Henki vaikuttavat ihmisessä. Vain Pyhä Henki voi johdattaa meidät oikealle tielle - Hän johdattaa meitä kun kuljemme rukoillen. Kumpi on pahempi tai pahempi: erehdytään "oikeasta" opista rakkauden tähden tai "oikea" oppi tuottaa vihan hedelmiä (niinkuin kiistatta on käynyt Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa armon vuonna 2010)?
3. Kehotus parannukseen, synnistä luopumiseen ja lupaus armosta on henkilökohtainen.
Vain rukouksen, kilvoittelun ja parannuksen kautta on mahdollista pelastua, parantaa itsenä ja parantaa tätä maailmaa. Jumala puhuu kunkin meidän sisimmässämme. Jos ensimmäiseksi mieleen nousevat toisen ihmisen synnit ja niiden julki julistaminen, on oma parannus jäänyt pahasti kesken tai tyystin aloittamatta.
4. Rakkaus muuttaa ihmiset - ei laki.
Ihminen voi muuttua ja parantua vain Jumalan rakkauden kosketuksesta. Pelko katoaa ja eheytyminen alkaa, kun ihminen kokee hyväksymisen. Emme voi muuttaa toisten mielipiteitä kuin hyväksymällä toisen ihmisenä, rakastamalla häntä ja rukoilemalla hänen kanssaan ja hänen puolestaan.
5. Jumalaa siunaa, ei kirkko.
Kirkossa siunataan koko ajan syntisiä ihmisiä, siunataan kauppakeskuksia, rukoillaan sotilaitten puolesta ja väkivaltaa käyttävien valtioiden puolesta. Siunausta pyydetään siksi, että se mikä on rikkinäistä tulisi paremmaksi - että se mikä parhaimillaankin on vain kalpea heijastus Jumalan kirkkaudesta heijastaisi sitä paremmin. Meidän synnissä rypevien raukkojen pitää saada elämämme saastan keskellä siunausta olimmepa heteroita tai homoja tai ketä tahansa. Jumala antaa siunauksensa omalla tavallaan kenelle tahtoo - ei siinä teologien oppirakennelmat paljon paina.
6. Seurakunta on yhteisen kilvoittelun paikka
Jos eivät "erilaiset" voi kasvaa keskuudessamme vaan heidät tukahdutetaan ja kenties ajetaan pois, jos suuri määrä kirkon jäsenistä ei halua tulla "ahdasmielisyyden" takia seurakunnan toimintaan mukaan, ei seurakunnan todistus Jumalan rakkaudesta, anteeksiannosta ja kasvusta Pyhän Hengen johdatuksessa ole kirkas. Seurakunnan pitää olla turvallinen yhteisö, jossa jokainen voi kasvaa kristittynä Pyhän Hengen johdatuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti