Lueskelin työhön liittyen Seth Godinin kirjaa Tribes: We Need You to Lead Us (Heimot: Sinun johtajuuttasi tarvitaan, 2008). Godin todistaa miten ihmisten enemmistöä määrää pelko, tarve pysyä huomaamattomana ja toive; että mikään ei muuttuisi. Uusi dynaaminen talous merkitsee sitä, että entinen status quon säilyttämiseen tähtäävä toimintamalli on suorastaan itsetuhoinen tapa reagoida.
Usko voi siirtää vuoria, uskonnot (enintään) haluavat siirtää ihmisiä vuorien luo (useimmiten turhaan). Uskonto laatii syntilistoja, pelottelee viimeisellä tuomiolla, tuomitsee eri lailla ajattelevat, sementoi asiat muuttumattomiksi. Fundamentalisti arvioi ensitöikseen tietoja sen perusteella, ovat ne hyväksyttäviä hänen uskomusjärjestelmässään – vasta sitten suostuu perehtymään ja tutkimaan niiden hyödyllisyyttä.
Utelias ihminen tutkii ensin tietoja ja vasta sitten arvottaa ja päättää ovatko ne hyväksyttävissä. Hänellä on halu oppia, ymmärtää, testata ja arvottaa – ja tehdä maailmaa paremmaksi. Fundamentalismilla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa – se on negatiivinen elämänasenne. Usko voi siirtää vuoria. "…joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä… …ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa" (Joh 14:12-13). Uskon varassa ihminen voittaa pelon: "Vapauteen Kristus meidät vapautti. …Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle." (Gal 5:1, 4).
Oikea uskonto vahvistaa usko, toivoa ja rakkautta. Usko auttaa meitä rakastamaan ja luottamaan toisiimme. Uskonto ei saa olla säännöskokoelma. Sen pitää olla inspiraation lähde, henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen muutoksen voimavara. ”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.” (Matt. 17:20). Vähäinen uskomme riittää, mutta täytyy uskoa. Kun lapsi opettelee ajamaan polkupyörällä, horjuminen, kaatuminen ja pysähtyminen loppuu, kun syntyy luottamus: kyllä minä osaan. Jos meillä olisi uskoa, ilmastokatastrofista kärsivät autiomaassa saisivat kirkasta vettä, orpolapsi saisi ravitsevaa ruokaa ja koulutusta, Jerusalem olisi kukoistava kulttuureiden kohtaamispaikka. Meillä olisi tahtoa ja voimaa tehdä oikein.
Joskus meillä on uskoa hitusen verran – riittävästi vuorien siirtämiseen. Miksi ne eivät siirry? Kehottaako uskontomme pysymään karsinassa, karsinoimaan toisia? Vai kertooko se meille keitä me olemme, mikä on tehtävämme, vahvistaa uskoamme ja näyttää tien jota kulkea?
maanantai 10. elokuuta 2009
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Reilua matkailua Pyhällä Maalla?
Kenen taskuun menevät shekelit, kun suomalainen pyhiinvaeltaja vierailee Pyhällä Maalla. Hyötyvätkö niistä ne paikalliset kristityt, jotka ovat vuosisatoja pitäneet yllä pyhiä paikkoja - tuskin, nykymenolla. Haluammeko me uskomme mukaisesti puolustaa heikkoja, edistää oikeudenmukaisuutta ja rauhaa - ovatko toimemme käytännössä jotain ihan muuta?
Ekumeeninen matkailuliittotuma (Ecumenical coalition on tourism, ECOT) haluaa kiinnittää paavin ja Barak Obaman Lähi-Idän vierailuun liittyen kiinnittää huomiotamme siihen, miten reilun matkailun ja kestävän kehityksen periaatteita pitää soveltaa myös Israeliin ja Palestiinaan. Vetoomus koskee sekä pyhiinvaeltajia että matkanjärjestäjiä.
"Pyhä Maa houkuttelee pyhiinvaeltajia ympäri maailmaa. Kuitenkin Palestiinan miehityksen 42. vuosi muistuttaa, että Palestiinan ja Israelin konflikti on ratkaisematta eikä rauhaa voida saavuttaa ilman että konfliktiin löytyy oikeudenmukainen ratkaisu. Konfliktin ratkaisulla on myönteisiä heijastusvaikutuksia koko maailmana."
"Monimutkaisuutensa vuoksi konflikti on kärjistynyt ääripäiden välienselvittelyksi, jossa uskonnollisia, historiallisia, poliittisia ja kulttuurisia tekijöitä väännellään eri osapuolten eduksi. Yksi taistelukenttä on matkailu". Suomessakin Israelin valtio käy tarmokasta mainoskampanjaa mediassa uskonnollistaustaisen matkanjärjestäjän kanssa.
“Pyhä Maa on kolmen yksijumlaisen uskonnon: juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin kotimaa. Siellä on runsaasti historiallisia ja uskonnollisia kohteita, joilla on syvä merkitys uskoville eri puolilla maailmaa. Nämä pyhät paikat houkuttelevat tuhansittain pyhiinvaeltajia, kuten media todistaa esimerkiksi kristittyjen vuotuisista pyhiinvaelluksista Jerusalemiin. Monet matkatoimistot järjestävät pyhiinvaelluksia, usein tiiviissä yhteistyössä Israelin viranomaisten kanssa," Näiden näkökulmasta pyhiinvaellus on merkittävä matkailutulon lähde israelilaisille matkailuyrityksille.
Valitettavasti kohtaamiset eivät tapahdu rauhanomaisessa ympäristössä. Koko alue on väkivallan ja keskinäisen kaunan leimaama. Palestiinan alue on Israelin hallinnon ja läinsäädännön alainen ja sitä sovelletaan Länsirannan ja Gazan saartojen ja liikkumisrajoitusten muodossa. Israelin matkailuteollisuus koettaa vähentää matkailijoiden käyntejä Länsirannalla lukuunottamatta lyhyitä piipahduksia pyhiinvaelluspaikoilla. Näin se varmistaa matkailun taloudelliset hyödyt itselleen.
Oikeudenmukaisuuden nimissä ECOT haastaa kaikki pyhiinvaeltajat ja matkanjärjestäjät näkemään tilanteen ja toimimaan tasapuolisesti yhteistyössä myös palestiinalaisen osapuolen kanssa ja heidän oikeutettuja taloudellisia intressejään kunnioittaen. Tärkeää on myös mahdollistaa tapaamiset Pyhän Maan asukkaiden, heidän joukossaan erityisesti paikallisten kristillisten yhteisöjen, kanssa.
Jokaisen on syytä pohtia seuraavia kysymyksiä suunnitellessaan matkaa Pyhälle Maalle:
1. Kuka kontrolloi Palestiinan matkailua? Matkailijoilla ei ole vapaata pääsyä Palestiinaan, kulkuoikeuden ja viisumit myöntää Israelin valtio. Israelin kovakouraisuus heidän suhtautumisessaan palestiinalaisten kanssa yhteistyötä tekeviin on tunnettua ja hyvin dokumentoitua. Yhtenä viimeaikaisista tapauksista matkailijoille Goasta Intiasta ei myönnetty viisumeita. Perusteluja ei annettu.
2. Millaiset vierailut pyhille paikoille kuten Beetlehemin Syntymäkirkkoon sallitaan? Millä on puolustettavissa, että pyhiinvaeltajat ajetaan Israelin puolelta israelilaisen liikennöitsijän linja-autolla kohteeseen ja sieltä pois ilman että heillä on mahdollisuutta tavata paikallisia kristittyjä asukkaita ja tehdä ostoksia paikallisissa liikkeissä?
3. Miksi matkat järjestetään niin, että matkailijat käyttävät ainoastaan israelilaisten hotellien palveluja ja heitä yritetään monin keinoin estää käyttämästä palestiinalaisten hotellien palveluja? Samoin, pidempiaikainen Palestiinassa viipyminen tehdään vaikeaksi järjestää. Kuitenkin paikkakunnalla oleskelu on keino, joka auttaa vierasta ymmärtämään paikallisten ihmisten tilannetta ja kulttuuria. Paikallisten tapaaminen matkailun kautta voisi olla keino korjata epäoikeudenmukaisuutta. Tätä matkanjärjestäjät eivät kuitenkaan halua?
4. Kuinka luotettavia ovat aineistot ja neuvot, joita Israelin matkailutoimisto jakaa matkailijoille koskien Palestiinaa ja palestiinalaisia? Onko niiden tarkoitus vahvistaa negatiivisia ennakkokäsityksiä koskien arabeja ja palestiinalaisia? Kärkistyneimmillään Palestiinalaisalueet on kuvattu osaksi Israelia matkailuministeriön kartassa.
5. Huomioiden Israelin hallituksen harjoittama raskas matkailun ohjailu, pyhiinvaeltajien on pohdittava, tukeeko heidän tapansa suorittaa pyhiinvaellus ainoastaan Israelin poliittista ja taloudellista ylivaltaa alueella palestiinalaisten kustannuksella.
Monet pyhiinvaeltajat menevät Pyhälle Maalle, koska sen on paikka, jossa Jeesus eli ja opetti. Myös Jeesus oli palestiinalainen ja kuului asukkaisiin, jotka yhä elävät siellä. Jeesuksen opetukset rauhasta ja oikeudenmukaisuudesta koskevat myös nykyajan ihmisiä Pyhällä Maalla mukaan lukien pyhiinvaeltajat. On tekopyhää irrottaa opetukset nykypäivän todellisuudesta. Pyhät paikat eivät ole vain rauniokasoja vaan myös ihmisiä, jotka elävät paikalla historian perinnön jatkajina ja todistajina. Omien todistajien ohella juuri he voivat olla meille todistajia ja avaamassa uusia näkökulmia. Vain yhdessä heidän kanssaan pyhiinvaeltajat voivat olla rauhantekijöitä Pyhällä Maalla.
Lähde: ECOT
Ekumeeninen matkailuliittotuma (Ecumenical coalition on tourism, ECOT) haluaa kiinnittää paavin ja Barak Obaman Lähi-Idän vierailuun liittyen kiinnittää huomiotamme siihen, miten reilun matkailun ja kestävän kehityksen periaatteita pitää soveltaa myös Israeliin ja Palestiinaan. Vetoomus koskee sekä pyhiinvaeltajia että matkanjärjestäjiä.
"Pyhä Maa houkuttelee pyhiinvaeltajia ympäri maailmaa. Kuitenkin Palestiinan miehityksen 42. vuosi muistuttaa, että Palestiinan ja Israelin konflikti on ratkaisematta eikä rauhaa voida saavuttaa ilman että konfliktiin löytyy oikeudenmukainen ratkaisu. Konfliktin ratkaisulla on myönteisiä heijastusvaikutuksia koko maailmana."
"Monimutkaisuutensa vuoksi konflikti on kärjistynyt ääripäiden välienselvittelyksi, jossa uskonnollisia, historiallisia, poliittisia ja kulttuurisia tekijöitä väännellään eri osapuolten eduksi. Yksi taistelukenttä on matkailu". Suomessakin Israelin valtio käy tarmokasta mainoskampanjaa mediassa uskonnollistaustaisen matkanjärjestäjän kanssa.
“Pyhä Maa on kolmen yksijumlaisen uskonnon: juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin kotimaa. Siellä on runsaasti historiallisia ja uskonnollisia kohteita, joilla on syvä merkitys uskoville eri puolilla maailmaa. Nämä pyhät paikat houkuttelevat tuhansittain pyhiinvaeltajia, kuten media todistaa esimerkiksi kristittyjen vuotuisista pyhiinvaelluksista Jerusalemiin. Monet matkatoimistot järjestävät pyhiinvaelluksia, usein tiiviissä yhteistyössä Israelin viranomaisten kanssa," Näiden näkökulmasta pyhiinvaellus on merkittävä matkailutulon lähde israelilaisille matkailuyrityksille.
Valitettavasti kohtaamiset eivät tapahdu rauhanomaisessa ympäristössä. Koko alue on väkivallan ja keskinäisen kaunan leimaama. Palestiinan alue on Israelin hallinnon ja läinsäädännön alainen ja sitä sovelletaan Länsirannan ja Gazan saartojen ja liikkumisrajoitusten muodossa. Israelin matkailuteollisuus koettaa vähentää matkailijoiden käyntejä Länsirannalla lukuunottamatta lyhyitä piipahduksia pyhiinvaelluspaikoilla. Näin se varmistaa matkailun taloudelliset hyödyt itselleen.
Oikeudenmukaisuuden nimissä ECOT haastaa kaikki pyhiinvaeltajat ja matkanjärjestäjät näkemään tilanteen ja toimimaan tasapuolisesti yhteistyössä myös palestiinalaisen osapuolen kanssa ja heidän oikeutettuja taloudellisia intressejään kunnioittaen. Tärkeää on myös mahdollistaa tapaamiset Pyhän Maan asukkaiden, heidän joukossaan erityisesti paikallisten kristillisten yhteisöjen, kanssa.
Jokaisen on syytä pohtia seuraavia kysymyksiä suunnitellessaan matkaa Pyhälle Maalle:
1. Kuka kontrolloi Palestiinan matkailua? Matkailijoilla ei ole vapaata pääsyä Palestiinaan, kulkuoikeuden ja viisumit myöntää Israelin valtio. Israelin kovakouraisuus heidän suhtautumisessaan palestiinalaisten kanssa yhteistyötä tekeviin on tunnettua ja hyvin dokumentoitua. Yhtenä viimeaikaisista tapauksista matkailijoille Goasta Intiasta ei myönnetty viisumeita. Perusteluja ei annettu.
2. Millaiset vierailut pyhille paikoille kuten Beetlehemin Syntymäkirkkoon sallitaan? Millä on puolustettavissa, että pyhiinvaeltajat ajetaan Israelin puolelta israelilaisen liikennöitsijän linja-autolla kohteeseen ja sieltä pois ilman että heillä on mahdollisuutta tavata paikallisia kristittyjä asukkaita ja tehdä ostoksia paikallisissa liikkeissä?
3. Miksi matkat järjestetään niin, että matkailijat käyttävät ainoastaan israelilaisten hotellien palveluja ja heitä yritetään monin keinoin estää käyttämästä palestiinalaisten hotellien palveluja? Samoin, pidempiaikainen Palestiinassa viipyminen tehdään vaikeaksi järjestää. Kuitenkin paikkakunnalla oleskelu on keino, joka auttaa vierasta ymmärtämään paikallisten ihmisten tilannetta ja kulttuuria. Paikallisten tapaaminen matkailun kautta voisi olla keino korjata epäoikeudenmukaisuutta. Tätä matkanjärjestäjät eivät kuitenkaan halua?
4. Kuinka luotettavia ovat aineistot ja neuvot, joita Israelin matkailutoimisto jakaa matkailijoille koskien Palestiinaa ja palestiinalaisia? Onko niiden tarkoitus vahvistaa negatiivisia ennakkokäsityksiä koskien arabeja ja palestiinalaisia? Kärkistyneimmillään Palestiinalaisalueet on kuvattu osaksi Israelia matkailuministeriön kartassa.
5. Huomioiden Israelin hallituksen harjoittama raskas matkailun ohjailu, pyhiinvaeltajien on pohdittava, tukeeko heidän tapansa suorittaa pyhiinvaellus ainoastaan Israelin poliittista ja taloudellista ylivaltaa alueella palestiinalaisten kustannuksella.
Monet pyhiinvaeltajat menevät Pyhälle Maalle, koska sen on paikka, jossa Jeesus eli ja opetti. Myös Jeesus oli palestiinalainen ja kuului asukkaisiin, jotka yhä elävät siellä. Jeesuksen opetukset rauhasta ja oikeudenmukaisuudesta koskevat myös nykyajan ihmisiä Pyhällä Maalla mukaan lukien pyhiinvaeltajat. On tekopyhää irrottaa opetukset nykypäivän todellisuudesta. Pyhät paikat eivät ole vain rauniokasoja vaan myös ihmisiä, jotka elävät paikalla historian perinnön jatkajina ja todistajina. Omien todistajien ohella juuri he voivat olla meille todistajia ja avaamassa uusia näkökulmia. Vain yhdessä heidän kanssaan pyhiinvaeltajat voivat olla rauhantekijöitä Pyhällä Maalla.
Lähde: ECOT
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Puhutaanko Jumalan armosta ja ihmisen pienuudesta vai jostakin muusta?
Topiaksenkin kohdalle tulee parannuksen teko: kovin on viisailla sanoilla tullut kovisteltua toisia. Tähän vastalääkkeeksi savolaisen sydämen kristityn Aku Rädyn ajatuksia:
"Kristuksen seurassa tulee seurattavan kaltaiseksi. Ken parjaajia kuuntelee tulee heidän kaltaisekseen."
"Helppo on tunnustaa toisten syntejä, mutta takapuoli tuntuu raskaalta, kun ptäisi nousta tunnustamaan omia syntejä."
"Mitä pitäisi tehdä, kun täältä menee kotiin?" kysyi joku Aku Rädyltä herättäjäjuhlilla. "Kyllä Herra neuvoo, mitä nurkkaa pitää korjata."
"Ei ole hyvä että toisen pahuudella nostetaan itsensä pinnalle."
"Jos toista ajaa veneestä pois, niin itse siinä järveen putoaa."
"Kun Jumala tulee vastaan, ehkä ihan yllättäen, silloin levottomuus päättyy. Silloin käy niin, että ihminen ei enää etsi vikaa toisesta, ei aviopuolisosta, ei vastapuolueesta, eikä vieraasta valtiosta vaan omnasta itsestään. Tulee kiire tehdä parannus."
Antakoon Jumala siihen voimaa ja viisautta!
"Kristuksen seurassa tulee seurattavan kaltaiseksi. Ken parjaajia kuuntelee tulee heidän kaltaisekseen."
"Helppo on tunnustaa toisten syntejä, mutta takapuoli tuntuu raskaalta, kun ptäisi nousta tunnustamaan omia syntejä."
"Mitä pitäisi tehdä, kun täältä menee kotiin?" kysyi joku Aku Rädyltä herättäjäjuhlilla. "Kyllä Herra neuvoo, mitä nurkkaa pitää korjata."
"Ei ole hyvä että toisen pahuudella nostetaan itsensä pinnalle."
"Jos toista ajaa veneestä pois, niin itse siinä järveen putoaa."
"Kun Jumala tulee vastaan, ehkä ihan yllättäen, silloin levottomuus päättyy. Silloin käy niin, että ihminen ei enää etsi vikaa toisesta, ei aviopuolisosta, ei vastapuolueesta, eikä vieraasta valtiosta vaan omnasta itsestään. Tulee kiire tehdä parannus."
Antakoon Jumala siihen voimaa ja viisautta!
lauantai 21. helmikuuta 2009
Kristillinen sionismi on harhainen aate
Kristillinen sionismi on harhainen aate, joka synnyttää ja pönkittää ihmisten ennakkoluuloja. Aatteen Raamatulliset perusteet ovat äärimmäisen hatarat. Sen levittäminen hämärtää uuden liiton ja pelastuksen Kristuksessa.
Kristillinen sionismi on aate, jossa Israelin valtion tukemista perustellaan kristillisellä uskolla. Siihen kuuluu ajatus Israelista juutalaisena valtiona, juutalaisten oikeudesta Palestiinan maahan, juutalaisten Israeliin muuton edistämisen ensisijaisuus ja eskatologinen oppi juutalaisten aikojen täyttymisestä, kun juutalaiset kootaan luvattuun maahan.
Useat lukemani kommentaattorit tähdentävät, että oppirakennelmana kristillinen sionismi on huteralla pohjalla. Oppi perustuu muutamaan Raamatun kohtaan, kuten 1 Moos 13:14-17, jonka perusteella sionistit ovat sitä mieltä nykypäivän juutalaiset ovat lupauksen perillisiä ja voivat tehdä maalle ja sen entisille asukkaille mitä haluavat. Kuitenkin ilmeisesti on niin, että ei ole mahdollista löytää Israel-kysymyksessä yhtä ja oikeaa raamatuntulkintaa: kaikki tulkinnat ovat vajavaisia. Silti sionistiset teologit näyttävät surutta kumoavan galatalaiskirjeen opetuksen että Kristuksessa ei ole juutalaista tai kreikkalaista (hyvä analyysi löytyy tästä)
Kristillinen sionismi ei missään tapauksessa kuulu klassiseen kristinuskoon sillä se on syntynyt vasta II maailmansodan jälkeen Israelin valtion syntyessä länsimaiden tuella. Maailman suurimman kristillisen kirkon, katolisen kirkon, työkalupakkiin tällainen oppirakennelma ei missään tapauksessa sisälly. Asialla ovat olleet pääasiassa protestanttiset kristityt. Jo ilmiön historiallinen tuoreus osoittaa, ettei se ole opillisesti kovin vahvalla pohjalla vaan klassisen kristinuskon päälle liimattu keinotekoinen ilmiö. Harhaoppista kristillinen sionismi on siitä näkökulmasta, missä määrin se hämärtää meiltä Jeesuksen opetuksen ytimen. Kristillinen sionismi on väärä oppi, joka korruptoi raamatullisen sanoman rauhasta, oikeudesta ja anteeksiannosta.
Reima Jokinen (Concordia 4, 2006) tiivistää opillisesta näkökulmasta: Poliittisen sionismin liittäminen osaksi kristillisen uskon perustaa vie harhaan. On syytä suhtautua ystävällisesti juutalaiskansaan ja rukoilla sen puolesta. Mutta juutalaisvaltiota ilmiönä ei pidä asettaa uskonharjoituksen kohteeksi. Jumalan yleinen kaitselmus ja johdatus koskevat luonnollisesti juutalaiskansaa. Mutta jos luovutaan Kristuksen asettamista näkyvistä asetuksista eli sakramenteista ja asetetaan tilalle juutalaisvaltio, joudutaan väärälle tielle. Ylihengellistävä reformoitu suuntaus, joka käytännössä on saanut paljon sijaa monissa pietistisissä liikkeissä, ei näe Jumalasta tai Jumala-yhteydestä mitään näkyvää maan päällä. Sakramentit ovat sen mukaan ainoastaan merkkejä Jumalan armosta, eivät armon välittäjiä tai Jumala-suhteen aikaansaavia välineitä. Tähän tyhjiöön asetetaan sitten juutalaisvaltio Israel. Kun mukaan liitetään ajatuksia, jotka sotivat pyhän Paavalin opetusta vastaan: ”Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sen tähden että ovat Abrahamin siementä” (Room 9:6-7), ollaan pahasti harhassa. Nykypäivän juutalaiset eivät siis pelastusopillisesti erityisryhmä ainakaan jos halutaan pysyä luterilaisen tunnustuksen mukaisessa kristinopissa.
Kristillinen sionismi aatteena
Enemmän kuin oppi, kristillinen sionismi on kristinuskoa hyväkseen käyttävä ideologia. Näyttää siltä että suurten uskontojen kylkeen syntyy helposti tuhoisia tai joka tapauksessa uskoa hämärtäviä ideologisia liikkeitä, jotka surutta sivuuttavat uskonnon ydinopetuksen ja käyttävät joitakin kontekstista irroitettuja osasia oman ideologiansa edistämiseen (minusta uskonnoissa loisivat ideologiat ovat kaikki yhtä vastenmielisiä: konservatismi, nationalismi, liberalismi, fundamentalismi, vanhoillislestadiolaisuus - näissä kaikissa itse asiassa poljetaan ja suhteellistetaan ihmisarvoa (vähintäänkin suhteessa aatteeseen mutta myös aatteen perusteella) ja ihmistä Jumalan kuvana). Kyseessä on aivan sama ilmiö kuin islamissa al Quaidassa ja Taleban-liikeessä (vähintäänkin ajaudutaan väkivallan puolustamiseen, jos ei välttämättä väkivallan käyttöön). Kristillisen sionismin innokkaimmat kannattajat ovat tehneet aatteen kannattamisesta pelastuskysymyksen, mille Raamattu ei todellakaan anna opillisia edellytyksiä, mikäli uskotaan Jeesukseen ja että todellakin elämme uudessa liitossa, emme vanhan liiton aikaa.
Kristillisen sionismin vaikutuksen alaisena
Osoitus kristillisen sionismin vaikutuksesta Suomen kirkossa oli vuodenvaihteessa 2008-2009 tapahtunut Israelin hyökkäys Gazaan. Sen yhteydessä virallinen Suomen kirkko (piispat, kirkkoherrat) vaikeni ja mitä ilmeisimmin kristillisen sionismin aatetta kannattavat henkilöt, joista monet nimellään esiintyneet olivat tunnettuja seurakunta-aktiiveja paikkakunnillaan, puolustivat Israelin armeijan toiimia Gazassa. Näyttää siltä, että kirkon johtavilla viranhaltijoilla ei ollut halua ärsyttää hyvin orgnisoitunutta ja seurakuntien tiloissa toimivaa sionistista liikettä Suomen kirkossa. Israelin toimista Kirkon Ulkomaanapu, Yhdistyneet Kansakunnat, Kansainvälinen Punainen Risti, israelilaiset ihmisoikeusjärjestöt kuten B'tselem ja Human Rights Watch yksimielisesti totesivat, että ihmisoikeusrikkomukseen syyllistyivät Hamas ja Israelin valtio (armeija). Arkkipiispa Jukka Paarma totesi Israelin iskut suhteettomiksi, vaati osapuolia pidättäytymään väkivallasta ja pyysi seurakuntia rukoilemaan Gazan ja Lähi-Idän rauhan puolesta. Tulokseni oli netin keskusteluissa ja lehdissä valtava arvosteluryöppy siitä että arkkipiispa "asettui Israelia vastaan".
Luterilaisessa kirkossa porukka jakautuu selvästi tietoisesti kristillistä sionismia kannattaviin, näiden aatemaailmaa myötäileviin sekä pienempään joukkoon joka on tietoisesti toisenlaisen ajattelun kannalla. Kristillisen sionismin seurauksena on paitsi paljon matkoja Israeliin myös suomen kansan keskuudessa vahvistuneet rodulliset ja poliittiset ennakkoluulot arabeja kohtaan. Viime aikojen nettikeskusteluiiden puheenvuoroissa voidaan tunnistaa avoimen rasistisia piirteitä, jossa juutalaiset kuuluvat meihin ja arabit ja erityisesti palestiinalaiset "niihin".
Olen seuraavanlaisia kannanottoja lehdistä ja erinäisistä keskusteluista netissä ja kasvokkain:
Tosiasia on, että valtaisa enemmistö sekä Israelin että Palestiinan asukkaista kaipaa rauhaa, sovintoa ja oikeudenmukaisuutta. Se että Israelin ja Palestiinan mediassa vihan kylvö on saanut yliotteen johtuu siitä että molemmilla puolilla väkivaltakoneisto kontrolloi ihmisiä ja pyrkii muovaamaan heidän maailmankuvaansa. Valitettavasti moni suomalainen uskoo, että jokainen palestiinalainen on hamasiin kuuluva pommivöihin sonnustautunut itsemurhaterroristi. Tämä tietenkin pitää yhtä vähän paikkansa kuin, että kaikki israelilaiset olisivat murhanhimoisia militaristeja. Mutta, kun ihmisiltä viedään toivo, yhä suurempi osa heistä menettää uskonsa rauhanomaiseen ratkaisuun.
Sekin tosiseikka ohitetaan yllättävän keveästi (tietämättömyyden vuoksi), että konfliktin seurauksena pääasiassa Israelin toimien tuloksena on tuhoutunut Pyhän Maan perinteinen kristillinen kulttuuri ja sen kristitty väestö on ollut pakotettu emigroitumaan ulkomaille. Bethlehemin kaupungissa, jossa aikoinaan kristityn väestön osuus on ollut jopa 80%, kristittyjen osuus on laskenut 20%:n. Palestiinan hallintoa ja muslimeja on syytetty tästä, mutta tutkimuksen eivät tue väitteitä väestöryhmien välisistä paineista. Tutkimusten perusteella pääsyy poismuuttoon ovat Israelin asettamat palestiinalaisia koskevat liikkumisrajoitukset ja matkailutalouden romahtaminen kaupungissa. Toki viime aikoina jännitteet äärimuslimien ja muiden palestiinalaisten välillä ovat lisääntyneet ja tämä koskee myös kristittyä väestöä. Tilanne näyttää uhkaavalta, kun nyt näyttää mahdolliselta että radikaali islam saa pysyvän jalansijan palestiinalaisalueilla. Netissä esiintyvien väitteiden kristittyjen vainoamisesta Länsirannalla täytyy ola puhdasta kristittyjen sionistien valhepropagandaa sillä itse en ole havainnut mitään sellaiseen viittaavaa eikä yksikään tuntemani palestiinalaiskristitty ole kertonut sellaisesta.
Tähän asi kaikissa tapauksissa, joissa olen keskustellut arabikristittyjen tilanteesta sionistisia näkemksiä kannattavan henkilön kanssa (tai lukenut heidän kirjoituksiaan), asia on joko koetettu sivuuttaa vaikenemalla tai leimaamalla heidät epäluotettaviksi ja vääräoppisiksi.
Takaisin Jeesuksen viitoittamalle tielle?
Jeesus puolusti sorrettuja, köyhiä, väkivallan uhriksi joutuneita. Ei ole mitään käskyä, joka olisi suurempi kuin Jeesuksen antama rakkauden käsky ja kehotus laskemoimattomaan lähimmäisen auttamiseen. Jeesus itse osoitti meille, että me kohtaamme hänet lähimmäisissämme, joiden tuskaa olemme valmiita kantamaan. Kaikkien kristittyjen on tuettava rauhanlikkeitä sekä Israelissa että Palestiinassa. Me voimme vaikuttaa suunnattomasti tukemalla sekulaaria ja kristillistä koulutusta ja rauhankasvatusta Palestiinassa (jos me emme auta, onko parempi että palestiinalaislapset menevät Hamasin pitämään kouluun???). Meidän on ehdottomasti ja tinkimättömästi vaadittava, että kaikki osapuolet pyrkivät oikeudenmukaiseen rauhaan alueella. Kaikkien alueen asukkaiden perusoikeudet on tunnustettava ja turvattava. Meidän täytyy epäröimättä tukea riippumattomia ihmisoikeusjärjestöjä ja niiden työtä alueella. Meidän täytyy luoda yhteydet samoin ajatteviin rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta työskenteleviin rodusta, uskonnosta ja kansallisuudesta riippumatta. Rakkauden, pelastuksen ja rauhan sanoma kuuluu kaikille myös Lähi-Idässä ja meidän kristittyjen tehtävä on sitä siellä - sitä suuremmalla syyllä mitä huonommiksi olosuhteet muuttuvat! Meidän on tehtävä työtä myös omassa kirkossamme, että tietämättömät ja erehtyneet saavat lisää tietoa ja tarkistavat ajattelutapaansa. Vaikenemisen on loputtava.
Onneksi meillä on pitkät perinteet vastuullisesta auttamisesta Suomenkin kirkossa. Teologinen saivartelu voidaan jättää omaan arvoonsa ja ryhtyä Jeesuksen opetuslapsina käytännössä rakastamaan lähimmäisiämme tukemalla Kirkon ulkomaanavun Palestiinakeräystä, Suomen Lähetysseuran työtä Israelissa ja Palestiinassa sekä kirkkojen yhteistä EAPPI ihmisoikeustarkkailuohjelmaa: ihmisoikeustarkkailuun vapaaehtoisesti lähtevä voi omakohtaisesti saada varman tiedon siitä loukataanko Israelissa tai Palestiinassa ihmisoikeuksia vai ei ja siten samalla edistää niiden toteutumista käytännössä!
Etsikää tietoa ja vakuuttukaa (alla linkkejä tiedonlähteille). Jos Pyhä Maa kiehtoo, matkustakaa Israelissa ja Palestiinassa, keskustelkaa ihmisten kanssa - jakakaa kokemuksenne. Tukekaa runsaskätisesti rauhantyötä ja ihmisoikeustyötä alueella. Kuten niin monessa muussakin asiassa, mistä kirkossa keskutellaan, suuren enemmistön ääni hukkuu näiden aatteiden äänitorvien alle. Kirkon jäsenien järkevän ja omantunnon mukaan oikein toimivien enemmistön pitää nyt ottaa tässä aloite käsiinsä.
Kristillisen sionismin analyysi (ja kritiikki):
An Alternative Theology of the Holy Land: A Critique of Christian Zionism
Miten Israel pelastuu? Reima Jokinen, Concordia 4. 2006
Siionin puolesta : Kristillinen sionismi Suomen Kristillisessä Liitossa 1970-luvulla.
Arabikristittyjen näkökulmaa asiaan: Jo riittää väkivalta ja nöyryytys (Merja ja Olavi Merras)
Christian Zionism and the Palestinian People (amerikkalainen näkökulma)
Challenging Christian Zionism
Kristityt Pyhällä Maalla:
Arab Christians and Arabic-speaking Christians
Arab Christians - abandoned and patronized (tämä on hyvä - ääni ruohonjuurilta)
Palestinian Christians
Rauhantyöhön Pyhällä Maalla:
Kirkon ulkomaanapu Palestiinalaisalueet
Suomen lähetysseura; Palestiina ja Israel
Israeli Information Center for Human Rights in the Occupied Territories B'tselem
Ekumeeninen ihmisoikeusohjelma EAPPI
Human Rights Watch
www.ihmisoikeudet.net
Kristillinen sionismi on aate, jossa Israelin valtion tukemista perustellaan kristillisellä uskolla. Siihen kuuluu ajatus Israelista juutalaisena valtiona, juutalaisten oikeudesta Palestiinan maahan, juutalaisten Israeliin muuton edistämisen ensisijaisuus ja eskatologinen oppi juutalaisten aikojen täyttymisestä, kun juutalaiset kootaan luvattuun maahan.
Useat lukemani kommentaattorit tähdentävät, että oppirakennelmana kristillinen sionismi on huteralla pohjalla. Oppi perustuu muutamaan Raamatun kohtaan, kuten 1 Moos 13:14-17, jonka perusteella sionistit ovat sitä mieltä nykypäivän juutalaiset ovat lupauksen perillisiä ja voivat tehdä maalle ja sen entisille asukkaille mitä haluavat. Kuitenkin ilmeisesti on niin, että ei ole mahdollista löytää Israel-kysymyksessä yhtä ja oikeaa raamatuntulkintaa: kaikki tulkinnat ovat vajavaisia. Silti sionistiset teologit näyttävät surutta kumoavan galatalaiskirjeen opetuksen että Kristuksessa ei ole juutalaista tai kreikkalaista (hyvä analyysi löytyy tästä)
Kristillinen sionismi ei missään tapauksessa kuulu klassiseen kristinuskoon sillä se on syntynyt vasta II maailmansodan jälkeen Israelin valtion syntyessä länsimaiden tuella. Maailman suurimman kristillisen kirkon, katolisen kirkon, työkalupakkiin tällainen oppirakennelma ei missään tapauksessa sisälly. Asialla ovat olleet pääasiassa protestanttiset kristityt. Jo ilmiön historiallinen tuoreus osoittaa, ettei se ole opillisesti kovin vahvalla pohjalla vaan klassisen kristinuskon päälle liimattu keinotekoinen ilmiö. Harhaoppista kristillinen sionismi on siitä näkökulmasta, missä määrin se hämärtää meiltä Jeesuksen opetuksen ytimen. Kristillinen sionismi on väärä oppi, joka korruptoi raamatullisen sanoman rauhasta, oikeudesta ja anteeksiannosta.
Reima Jokinen (Concordia 4, 2006) tiivistää opillisesta näkökulmasta: Poliittisen sionismin liittäminen osaksi kristillisen uskon perustaa vie harhaan. On syytä suhtautua ystävällisesti juutalaiskansaan ja rukoilla sen puolesta. Mutta juutalaisvaltiota ilmiönä ei pidä asettaa uskonharjoituksen kohteeksi. Jumalan yleinen kaitselmus ja johdatus koskevat luonnollisesti juutalaiskansaa. Mutta jos luovutaan Kristuksen asettamista näkyvistä asetuksista eli sakramenteista ja asetetaan tilalle juutalaisvaltio, joudutaan väärälle tielle. Ylihengellistävä reformoitu suuntaus, joka käytännössä on saanut paljon sijaa monissa pietistisissä liikkeissä, ei näe Jumalasta tai Jumala-yhteydestä mitään näkyvää maan päällä. Sakramentit ovat sen mukaan ainoastaan merkkejä Jumalan armosta, eivät armon välittäjiä tai Jumala-suhteen aikaansaavia välineitä. Tähän tyhjiöön asetetaan sitten juutalaisvaltio Israel. Kun mukaan liitetään ajatuksia, jotka sotivat pyhän Paavalin opetusta vastaan: ”Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sen tähden että ovat Abrahamin siementä” (Room 9:6-7), ollaan pahasti harhassa. Nykypäivän juutalaiset eivät siis pelastusopillisesti erityisryhmä ainakaan jos halutaan pysyä luterilaisen tunnustuksen mukaisessa kristinopissa.
Kristillinen sionismi aatteena
Enemmän kuin oppi, kristillinen sionismi on kristinuskoa hyväkseen käyttävä ideologia. Näyttää siltä että suurten uskontojen kylkeen syntyy helposti tuhoisia tai joka tapauksessa uskoa hämärtäviä ideologisia liikkeitä, jotka surutta sivuuttavat uskonnon ydinopetuksen ja käyttävät joitakin kontekstista irroitettuja osasia oman ideologiansa edistämiseen (minusta uskonnoissa loisivat ideologiat ovat kaikki yhtä vastenmielisiä: konservatismi, nationalismi, liberalismi, fundamentalismi, vanhoillislestadiolaisuus - näissä kaikissa itse asiassa poljetaan ja suhteellistetaan ihmisarvoa (vähintäänkin suhteessa aatteeseen mutta myös aatteen perusteella) ja ihmistä Jumalan kuvana). Kyseessä on aivan sama ilmiö kuin islamissa al Quaidassa ja Taleban-liikeessä (vähintäänkin ajaudutaan väkivallan puolustamiseen, jos ei välttämättä väkivallan käyttöön). Kristillisen sionismin innokkaimmat kannattajat ovat tehneet aatteen kannattamisesta pelastuskysymyksen, mille Raamattu ei todellakaan anna opillisia edellytyksiä, mikäli uskotaan Jeesukseen ja että todellakin elämme uudessa liitossa, emme vanhan liiton aikaa.
Kristillisen sionismin vaikutuksen alaisena
Osoitus kristillisen sionismin vaikutuksesta Suomen kirkossa oli vuodenvaihteessa 2008-2009 tapahtunut Israelin hyökkäys Gazaan. Sen yhteydessä virallinen Suomen kirkko (piispat, kirkkoherrat) vaikeni ja mitä ilmeisimmin kristillisen sionismin aatetta kannattavat henkilöt, joista monet nimellään esiintyneet olivat tunnettuja seurakunta-aktiiveja paikkakunnillaan, puolustivat Israelin armeijan toiimia Gazassa. Näyttää siltä, että kirkon johtavilla viranhaltijoilla ei ollut halua ärsyttää hyvin orgnisoitunutta ja seurakuntien tiloissa toimivaa sionistista liikettä Suomen kirkossa. Israelin toimista Kirkon Ulkomaanapu, Yhdistyneet Kansakunnat, Kansainvälinen Punainen Risti, israelilaiset ihmisoikeusjärjestöt kuten B'tselem ja Human Rights Watch yksimielisesti totesivat, että ihmisoikeusrikkomukseen syyllistyivät Hamas ja Israelin valtio (armeija). Arkkipiispa Jukka Paarma totesi Israelin iskut suhteettomiksi, vaati osapuolia pidättäytymään väkivallasta ja pyysi seurakuntia rukoilemaan Gazan ja Lähi-Idän rauhan puolesta. Tulokseni oli netin keskusteluissa ja lehdissä valtava arvosteluryöppy siitä että arkkipiispa "asettui Israelia vastaan".
Luterilaisessa kirkossa porukka jakautuu selvästi tietoisesti kristillistä sionismia kannattaviin, näiden aatemaailmaa myötäileviin sekä pienempään joukkoon joka on tietoisesti toisenlaisen ajattelun kannalla. Kristillisen sionismin seurauksena on paitsi paljon matkoja Israeliin myös suomen kansan keskuudessa vahvistuneet rodulliset ja poliittiset ennakkoluulot arabeja kohtaan. Viime aikojen nettikeskusteluiiden puheenvuoroissa voidaan tunnistaa avoimen rasistisia piirteitä, jossa juutalaiset kuuluvat meihin ja arabit ja erityisesti palestiinalaiset "niihin".
Olen seuraavanlaisia kannanottoja lehdistä ja erinäisistä keskusteluista netissä ja kasvokkain:
- humanitaarista apua ei tule antaa palestiinalaisille
- palestiinalaiset ovat epäluotettavia ja väkivaltaisia
- Jordanian ja Pyhän Maan lutetilaisen kirkon piispa Mounib Younan on valehtelija ja kirkon "tarkoitusperät ovat epämääräisiä".
- Israelilla on oikeus puolustautua keinoja kaihtamatta (kannanottojen esittäjät eivät edellytä että Israel noudattaisi Geneven sopimuksia tai kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia).
- juutalaisille on oikeuksia maahan ja resursseihin (esimerkiksi Länsirannalla), joita palestiinalaisilla ei ole
- Israel on juutalaisvaltio (ei huomioida 1,375,600 henk. arabiväestöä Israelissa)
- Israel kuuluu länsimaihin, on demokraattinen, puolustaa länsimaisia arvoja, palestiinalaiset edustavat väkivaltaa ja barbariaa
- Kiistatta puolueettomasti toimivat ihmisoikeusjärjestöt leimataan vasemmistolaisiksi tai miksi milloinkin, heti jos ne tuovat esille Israelin tekemiä ihmisoikeusrikoksia. Kristillinen sionismi on valheella toimiva ideologia?
Tosiasia on, että valtaisa enemmistö sekä Israelin että Palestiinan asukkaista kaipaa rauhaa, sovintoa ja oikeudenmukaisuutta. Se että Israelin ja Palestiinan mediassa vihan kylvö on saanut yliotteen johtuu siitä että molemmilla puolilla väkivaltakoneisto kontrolloi ihmisiä ja pyrkii muovaamaan heidän maailmankuvaansa. Valitettavasti moni suomalainen uskoo, että jokainen palestiinalainen on hamasiin kuuluva pommivöihin sonnustautunut itsemurhaterroristi. Tämä tietenkin pitää yhtä vähän paikkansa kuin, että kaikki israelilaiset olisivat murhanhimoisia militaristeja. Mutta, kun ihmisiltä viedään toivo, yhä suurempi osa heistä menettää uskonsa rauhanomaiseen ratkaisuun.
Sekin tosiseikka ohitetaan yllättävän keveästi (tietämättömyyden vuoksi), että konfliktin seurauksena pääasiassa Israelin toimien tuloksena on tuhoutunut Pyhän Maan perinteinen kristillinen kulttuuri ja sen kristitty väestö on ollut pakotettu emigroitumaan ulkomaille. Bethlehemin kaupungissa, jossa aikoinaan kristityn väestön osuus on ollut jopa 80%, kristittyjen osuus on laskenut 20%:n. Palestiinan hallintoa ja muslimeja on syytetty tästä, mutta tutkimuksen eivät tue väitteitä väestöryhmien välisistä paineista. Tutkimusten perusteella pääsyy poismuuttoon ovat Israelin asettamat palestiinalaisia koskevat liikkumisrajoitukset ja matkailutalouden romahtaminen kaupungissa. Toki viime aikoina jännitteet äärimuslimien ja muiden palestiinalaisten välillä ovat lisääntyneet ja tämä koskee myös kristittyä väestöä. Tilanne näyttää uhkaavalta, kun nyt näyttää mahdolliselta että radikaali islam saa pysyvän jalansijan palestiinalaisalueilla. Netissä esiintyvien väitteiden kristittyjen vainoamisesta Länsirannalla täytyy ola puhdasta kristittyjen sionistien valhepropagandaa sillä itse en ole havainnut mitään sellaiseen viittaavaa eikä yksikään tuntemani palestiinalaiskristitty ole kertonut sellaisesta.
Tähän asi kaikissa tapauksissa, joissa olen keskustellut arabikristittyjen tilanteesta sionistisia näkemksiä kannattavan henkilön kanssa (tai lukenut heidän kirjoituksiaan), asia on joko koetettu sivuuttaa vaikenemalla tai leimaamalla heidät epäluotettaviksi ja vääräoppisiksi.
Takaisin Jeesuksen viitoittamalle tielle?
Jeesus puolusti sorrettuja, köyhiä, väkivallan uhriksi joutuneita. Ei ole mitään käskyä, joka olisi suurempi kuin Jeesuksen antama rakkauden käsky ja kehotus laskemoimattomaan lähimmäisen auttamiseen. Jeesus itse osoitti meille, että me kohtaamme hänet lähimmäisissämme, joiden tuskaa olemme valmiita kantamaan. Kaikkien kristittyjen on tuettava rauhanlikkeitä sekä Israelissa että Palestiinassa. Me voimme vaikuttaa suunnattomasti tukemalla sekulaaria ja kristillistä koulutusta ja rauhankasvatusta Palestiinassa (jos me emme auta, onko parempi että palestiinalaislapset menevät Hamasin pitämään kouluun???). Meidän on ehdottomasti ja tinkimättömästi vaadittava, että kaikki osapuolet pyrkivät oikeudenmukaiseen rauhaan alueella. Kaikkien alueen asukkaiden perusoikeudet on tunnustettava ja turvattava. Meidän täytyy epäröimättä tukea riippumattomia ihmisoikeusjärjestöjä ja niiden työtä alueella. Meidän täytyy luoda yhteydet samoin ajatteviin rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta työskenteleviin rodusta, uskonnosta ja kansallisuudesta riippumatta. Rakkauden, pelastuksen ja rauhan sanoma kuuluu kaikille myös Lähi-Idässä ja meidän kristittyjen tehtävä on sitä siellä - sitä suuremmalla syyllä mitä huonommiksi olosuhteet muuttuvat! Meidän on tehtävä työtä myös omassa kirkossamme, että tietämättömät ja erehtyneet saavat lisää tietoa ja tarkistavat ajattelutapaansa. Vaikenemisen on loputtava.
Onneksi meillä on pitkät perinteet vastuullisesta auttamisesta Suomenkin kirkossa. Teologinen saivartelu voidaan jättää omaan arvoonsa ja ryhtyä Jeesuksen opetuslapsina käytännössä rakastamaan lähimmäisiämme tukemalla Kirkon ulkomaanavun Palestiinakeräystä, Suomen Lähetysseuran työtä Israelissa ja Palestiinassa sekä kirkkojen yhteistä EAPPI ihmisoikeustarkkailuohjelmaa: ihmisoikeustarkkailuun vapaaehtoisesti lähtevä voi omakohtaisesti saada varman tiedon siitä loukataanko Israelissa tai Palestiinassa ihmisoikeuksia vai ei ja siten samalla edistää niiden toteutumista käytännössä!
Etsikää tietoa ja vakuuttukaa (alla linkkejä tiedonlähteille). Jos Pyhä Maa kiehtoo, matkustakaa Israelissa ja Palestiinassa, keskustelkaa ihmisten kanssa - jakakaa kokemuksenne. Tukekaa runsaskätisesti rauhantyötä ja ihmisoikeustyötä alueella. Kuten niin monessa muussakin asiassa, mistä kirkossa keskutellaan, suuren enemmistön ääni hukkuu näiden aatteiden äänitorvien alle. Kirkon jäsenien järkevän ja omantunnon mukaan oikein toimivien enemmistön pitää nyt ottaa tässä aloite käsiinsä.
Kristillisen sionismin analyysi (ja kritiikki):
An Alternative Theology of the Holy Land: A Critique of Christian Zionism
Miten Israel pelastuu? Reima Jokinen, Concordia 4. 2006
Siionin puolesta : Kristillinen sionismi Suomen Kristillisessä Liitossa 1970-luvulla.
Arabikristittyjen näkökulmaa asiaan: Jo riittää väkivalta ja nöyryytys (Merja ja Olavi Merras)
Christian Zionism and the Palestinian People (amerikkalainen näkökulma)
Challenging Christian Zionism
Kristityt Pyhällä Maalla:
Arab Christians and Arabic-speaking Christians
Arab Christians - abandoned and patronized (tämä on hyvä - ääni ruohonjuurilta)
Palestinian Christians
Rauhantyöhön Pyhällä Maalla:
Kirkon ulkomaanapu Palestiinalaisalueet
Suomen lähetysseura; Palestiina ja Israel
Israeli Information Center for Human Rights in the Occupied Territories B'tselem
Ekumeeninen ihmisoikeusohjelma EAPPI
Human Rights Watch
www.ihmisoikeudet.net
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)